Allergiani vuoksi meille ei voi ottaa lemmikkieläintä. Lapsien harmiksi.
Kun naapurimme lähtevät matkalle, hoidamme heidän kissaa. Käymme ruokkimassa, päästämme ulos, sisälle. Jossakin vaiheessa kisu kypsyy yksinäisyyteen ja alkaa pyrkiä meille. Päästämme. Kissa kiehnää suunnattoman onnellisena, kehrää ja kurisee. Nukkuu sohvalla kuin kuuluisi kalustoon. Ruoka-aikana on kuitenkin palattava omaan kotiin, omalle kupille. Kun oma perhe saapuu kotiin, ei kissa enää juokse meidän rappusille sisään pyytämään. Oma koti kullan kallis. Silloin ainakin kun siellä on omat rakkaat kotona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti